I Might Be Suffering From A Really Unhealthy Family-addiction

I wanna play 7 in Heaven With strangers in neon lights Feeling a little too high

Jaaha, ja nyt on sitte viimeistään irtauduttava suomalaisestakin massamediasta.

Oon sanonut ennenkin, että nää 'paremmat' journalistiset, ja keltainen lehdistö alkaa huolestuttavasti erottua toisistaan entistä vahvemmin vain ulkoasullaan. Hyvää lehtimiestapaa on loukattu mm. plagioinnilla, kyseenalaisella kuvituksella ja kunnianloukkauksilla laidasta laitaan jo pidemman aikaa. Siitä voidaan sitten puhua erikseen, että millainen julkinen spekulaatio on ok ja millainen ei, etenkin lasten ja yksityishenkilöiden kohdalla. Pointti on siinä, että kun valtamediassa julkaistaan suoraan ja kritiikittä äärimielipiteitä samalla, kun ihmiset arkielämässään kärsii niiden vaikutuksista, jokin on vinossa ja pahasti.

Se, että jossain menee huonommin, tai että Suomessa vois mennä huonommin, ei tarkoita, että meillä menee nyt riittävän hyvin & kehittämisen voi lopettaa. 'Riittävän hyvin'; täällä rivikansalaiset yrittää päivittäin polkea toistensa oikeuksia mm. kotirauhaan, itse-ilmaisuun, koulunkäyntiin ja uskonvapauteen. Ei kuulosta reilulta minusta.

Joku voi sanoa, että 'lehtimiestapa' on vanhanaikainen etiketti, mutta itse pidän sitä (pää-asiassa) ihan validina laaturajana. Ihan vähintään radikaalina pidettäviin julkaisuihin pitäisi aina ottaa mukaan asiantuntijan tai 'vastakkaisen' mielipiteen edustajan näkökanta.

Huge thanks to 42 followers <3

From now on I'll be using trigger tags #gore for graphic violence, gore & crude neutralism, and #skin for nudity & hypersexual content. These tags will be used based on descriptiveness alone, in text as well as visuals; themes such as self-harm and drug abuse might still appear without them.

I refuse to tag language for obvious reasons.

Contentwise I've been asked to tag shorts, (#a hundred words #short) and was already doing #poem I don't usually tag themes/styles.

it is snowing where I am & I need to be elsewhere in a matter of hours

He sat at the end of the table in a high chair looking awfully sad. His eyes were gleaming, but he didn't cry, only looked without seeing. He trembled ever so slightly, when I put my hand on his. When no one said anything for a long time, finally I took a seat to his left and poured us both some tea. It smelled mild, swirled with dark herbs, like the brew itself were also sad. Everything looked delicious, but in the end no one had a bite.

After everyone had left, when I'd gathered the dishes and was blowing out the candles, he spoke. Though his voice was quiet as the rustling wind, it startled me. 'I should have noticed' he said. I blinked. A million things rushed through my mind. All wrong things to say. 'I should have noticed, Alice' he repeated, raising his eyes to look at me. He was at the brink of shattering. Suddenly he stood, whisked everything in arms reach off the table, and fell back again. Then, after being closed off for so long, he could finally cry. 'We could have..' His voice broke. The shatters of porcelain crunched under my step. I knelt. I took his hands, and kissed them, but I felt empty.

Damn... *proceeds to break a rum bottle by hitting it against a tabletop and drink the whole thing from bottom to lid* Damn!

This person owns three computer mice. Two are broken, one they borrowed to a friend.